[TEOP] – Avoimet työpajat

Ti 25.2 klo 18 -21 ESKUS
Kaisa Ilukka: Interventio –työpaja
Ulos gallerioista, näyttämöiltä ja treenisaleista!
Työpajan aiheena ovat julkisia tiloja ja rutiineja materiaalinaan käyttävät ja niitä provosoivat / kehystävät / aksentoivat / visioivat performanssit ja aktiot.

Työpajan aluksi pieni historiallinen katsaus interventioiden taiteeseen.
Sitten kokeillaan IRL. Joten lämmintä päälle, ollaan sisällä ja ehkä jopa ulkona

Kaisa Illukka esitystaiteilija, ympäristötaiteilija ja lavastaja, joka on valmistunut maisteriksi sekä Teatterikorkeakoulusta että Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Lisäksi hän on opiskellut mm. Aalto-yliopiston Creative sustainability -ohjelmassa sekä ympäristötieteitä ja taiteen tutkimusta Helsingin yliopistossa. Illukka on työskennellyt mm. Esitystaiteen seuran (Kaikki yhteiset asiat 2009), Maus&Orlovski-kollektiivin (Aikamuistiot 2006-2008) ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen teoksissa (Zeckett 2005), sekä toteuttanut omia sooloesityksiään ja installaatioitaan, joita on esitetty myös kansainvälisillä festivaaleilla ja yhteisnäyttelyissä (esim. Amsterdamin ITs, MoA, Prahan Quadriennale 2007&2011, Suomen Metsämuseo Lusto). Viime vuosina Illukka on keskittynyt erityisesti taiteen, luontofilosofian ja aktivismin suhteisiin.

********

Ke 26.2 klo 18 -21 ESKUS
Laboratorio Jaap Kleveringin kanssa:
Presence And Presentation – läsnäolo ja esitys
Physicality And Sound – fyysisyys ja ääni

Ohjelma:
30 min. johdatus: Jaap Klevering esittelee omasta tuotannostaan muutamia kirkkaita hetkiä.
60 min. läsnäolo, fyysisyys, ääni (saattaa olla hauska)
15 min. tauko
60 min. esitys: lyhyitä, innostavia, sujuvia, kivuttomia (saattaa olla tarttuvaa ja aiheuttaa riippuvuutta)  15 min. Jälkipuinti.

Jaap Klevering on ääni- ja esitystaiteilija. Hän toimii laajasti eri taiteenalojen parissa, etsien toimintaratkaisuja myös taiteenkentän ulkopuolella. Kosketuspintoja löytyy esim. tiede- ja sosiaalialoilta. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan hän on suunnitellut, ohjannut ja esittänyt äänimaailmoja, musiikkia, tanssi- ja teatteriesityksiä, elokuvia, installaatioita ja muita taideprojekteja sekä opettanut ja ohjannut ammattilaisia ja harrastajia. Hollantilaissyntyinen Klevering on asunut ja työskennellyt Suomessa vuodesta 1983. Hän oli perustamassa Dodance – Center for new dance vuonna 1988. Hän toimi tanssin ja teatterin läänintaiteilijana Lapissa vuonna 1991-1992, Outokummun ammattiopiston tanssitaiteenkoulutuksen johtajana vuonna 2001-2004 ja Lapin alueteatterin kuraattorina vuonna 2010-2012.

*************

La 1.3 klo 12 -15 ESKUS
Mikael Eriksson: Esitykselliset elementit videopeleissä
Alustukseni provokatiivinen väite on, että mielenkiintoisimmat esittämisen ja kertomisen tavat juuri nyt ovat videopeleissä. Ja edelleen, että jos haluaa olla viemässä esitystaiteita eteenpäin, on ymmärrettävä videopelejä.

Esittelen kolme äskettäin julkaistua pienempää videopeliä. Näkökulmani on se, mikä juuri näissä peleissä – ja myös videopeleissä yleensä – voisi olla kiinnostavaa esitysten kannalta.
Pelit ja niiden teemat ovat seuraavat:
*The Stanley Parable* – Pelissä kertojaääni asettaa pelaajan toiminnan vapauden kyseenalaiseksi, esittelyssä avaan tätä oletetun ja todellisen toiminnan välistä jännitettä. Kerron yleisemmin videopeleistä avaruuksina tai tiloina, sekä myös systeemeinä, järjestelminä tai kokoelmina sääntöjä.

*Gone Home* – Peli on kauhugenren konventioita kumoava katsomispeli, jossa tutustutaan erään perheen dynamiikkaan kodissa olevia esineitä katselemalla. Kerron siitä, miten pelimaailmojen ja niissä olevien esineiden kanssa vuorovaikutuksessa olemalla voi päätellä, koota, ja ymmärtää tarinoita.

*Papers, Please* – Rajavartijasimulaatiossa neuvostomaan virkamies pohtii kuka pääsee rajan yli, kuka ei, ja miten saada ruokaa oman perheensä pöytään. Banaalien asioiden tekeminen ja toistaminen on lopulta kovin yleistä, toisinaan jopa tietoista toimintaa nykyisissä peleissä. Miten tällaisista lähtökohdista luodaan moraalisia kommentteja valintatilanteita?

Esittelen nämä pelit kertomalla ja kuvin, mutta myös lyhyin pelinäyttein.
Näiden esimerkkien perusteella on helppo vetää johtopäätöksiä siitä, miten niissä esitetyt keinot voisivat toimia esityksissä. Mutta pyrin koko ajan pitämään esillä myös näkökulman siihen, miten videopelien erikoisuudet voivat näyttäytyä performanssina.

Lopuksi esittelen oman ideani performanssista, jossa videopelit ja pelaaminen toimii kuvastona. Performanssin tarkoituksena on herättää ajatuksia siitä, mitkä asiat ovat katsomisen arvoisia. Onko yksinkertaisen videopelin tapahtumat minkään arvoisia, jos ei itse pelaa niitä? Entä onko pelaamisen tapahtuma itsessään katsomisen arvoista, ihminen näytön edessä?

Mikael Erikssonon äänisuunnittelija, joka on erikoistunut sekä taiteellisessa että tutkimuksellisessa toiminnassaan tarkastelemaan minimaalisen äänen ilmaisumahdollisuuksia. Hän aloitti jatko-opinnot maineikkaassa Queen’s Universityn Sonic Arts Research Centre (SARC) yksikössä 2006, Belfastissa ja siirtyi Teatterikorkeakouluun jatkamaan opintojaan vuonna 2007 ja viimeistelee väitöskirjaansa aiheenaan noise. Työskennellyt esimerkiksi koreografi Heli Meklinin kanssa Moving-Tanssi-teoksessa (2008) ja koreografi Paula Tuovisen kanssa Revenge teoksessa (2006). Erkssonnin viimeisimpiä töitä on Pimeä projekti 3: LIGHT NOISE (Esitystaiteen seura 2012) 

Mainokset