Taustaa

The Dark Project 3:  LIGHT NOISE (in English) Esitystaiteen seuran  kolmivuotinen esityshankkeen Pimeä Projekti 3: LIGHT NOISE ensi-ilta toteutuu Tampereen Yliopiston Teatterimonttu -näyttämölle 25.2.2012. Pimeä projekti 3: LIGHT NOISE etsii mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia esiintulemisen, kätkeytymisen ja näyttämön täyttämisen laatuja näyttelijäntyön sekä video- ja valaistusteknologian avulla. Ne muodostavat toisiaan täydentävän moniaineisen kokonaisuuden – yhteisen näyttämön. Esityshanke tuottaa samalla käytännön tietoa näyttämötilan, yleisön, esiintyjän ja teknologian suhteesta nykynäyttämöllä. Kulttupoliittisesti hankkeen tavoitteena on vähentää nykyteatterin pääkaupunkikeskeisyyttä. Keskimäärin viikon mittaisista workshop-jaksoista koostunut työprosessi käynnistyi keväällä 2010. Työryhmä esitteli esityshanketta lokakuussa 2010 Kiasman /teatteri.nyt festivaalilla. Vuonna 2011 LIGHT NOISE –konseptia esiteltiin Tutkivan teatterityön keskuksella, Lyonin Printemps d’Europe-festivaalilla sekä Baltic Circle –festivaalin yhteydessä Esitystaiteen Keskuksen avaimissa ovissa Helsingin Suvilahdessa.   Esitystaiteen seuran vuonna 2004 käynnistynyt esitysarja Pimeä projekti tutkii esityksen reunaehtoja ja näkyvyyteen liittyviä murtumia sekä esitysteknologian ja esiintyjäntyön suhdetta. Esityssarjan aikaisemmat osat Pimeä projekti (2006) ja Sellainen kuin – päällekirjoituksia hyvää (2009) nähtiin Kiasma-teatterissa ja Zodiakin Galleria Kandelassa.

Videokooste visuaalijaoston työpajaviikosta Helsingissä 25.-29.10.2010.


Videokooste esiintyjien, videon ja tilan ensikohtaamisesta Tampereella 29.11.-3.12.2010


Videokooste viimeisimmästä työpajaviikosta Tampereella 26.-30.4.2011.


HISTORIAA

Pimeä projekti 3: LIGHT NOISE on vuonna 2004 alkaneen, esityksen reunaehtoja ja näkyvyyteen liittyviä murtumia tutkivan, esitysprojektin kolmas osuus. Ensimmäinen Pimeä projekti -demo toteutui Teatterikorkeakoulun studionäyttämöllä 7.6. 2005. Työryhmä esitteli pidemmälle kehitetyn esityksen Kiasman galleriatilassa /teatteri.nyt -festivaalilla syyskuussa 2006 ja Zodiak- Uuden tanssin keskuksen Galleria Kandelassa tammikuussa 2007. Pimeä projekti -sarjan toinen osa Sellainen kuin – päällekirjoituksia hyvään sai ensi-iltansa Kiasma-teatterissa syyskuussa 2009.

LÄHTÖKOHTIA

Pimeä projekti -työskentelyn kolmannessa osassa kysytään, mikä on näkyväksi valaistu näyttämö ja siinä paistatteleva esiintyjä? Mitä merkitsee erottuminen tai näyttämöön sulautuminen? Onko silmiemme edessä näyttämöllä jotain mitä emme välittömästi havaitse ja mille voimme herkistyä? Pimeä projekti 3: LIGHT NOISE pyrkii myös toteutuksessaan löytämään tapoja, jolla uusi digitaalinen esitysteknologia nivoutuu näyttelijäntyöhön, jolloin ne muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.

Pimeä projekti 3: LIGHT NOISE lähestyy kysymyksiään mm. kohinan ja ylivalotuksen käsitteiden avulla. Kohinalla tarkoitetaan tietoliikenteessä ja akustiikassa hyötysignaaliin kuulumatonta satunnaissignaalia. Kohinaan liittyy myös autismin kaltainen herkistyminen ”taustalle” ja siinä piileville, todellisille tai kuvitellulle, muodoille, kuvioille tai säännönmukaisuuksille. ”Ylivalotusta” käytettiin ensimmäisessä Pimeä projektissa esiintyjän ilmaisun muuttamiseen ja variointiin. Ylivalotuksen voi myös nähdä kohinan yhtenä ilmentymänä, jossa esimerkiksi ylivalottuneen valokuvan kohteet muuttuvat tunnistamattomaksi, kunnes lopulta muuttuvat valkoiseksi pinnaksi. Kohina ja ylivalotus liittyvät myös näköaistin ja teatterin perinteiseen esiintyjän ja katsojan väliseen suhteeseen. Tässä konventiossa esiintyjälle on osoitettu paikka yleisön katseiden risteyspisteessä, yleisön tarkastellessa häntä hämärretystä katsomosta käsin. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, missä määrin nykyteatterin näyttämö on edelleen antiikin kreikan theatron, katsomisen paikka? Kohinaan sisältyvä ajatus taustaan katoavasta tai siitä esiin nousevasta muodosta tai merkityksestä voidaan yhdistää filosofi Phillippe Lacoue-Labarthen tulkintaan antiikin mimesiksestä. Hänen mukaansa mimesis on muutakin kuin jäljittelyä, jäljentämistä ja kopiointia. Se on jonkin sellaisen esiintuontia, joka muuten jäisi kätköön. Kyse ei ole enää jonkin alkuperäisen luonnon (fysis) jäljittelystä taidon (tekhne) avulla tai esiin tuomisesta paljastamisen merkityksessä. Taide ei näin ollen selvitä luonnon salaisuuksia vaan paljastaa ne salaisuuksiksi. (Santanen 2010, 132-133) Lacoue-Labarthen strategiaksi muodostuu ajatus vetäytymisestä ja pidättäytymisestä. Pimeä projekti 3: LIGHT NOISE sivuaa näin teatterin ytimessä vaikuttanutta käsitettä kyseenalaistamalla jäljittelyn esityksen perustana. Lisätiedot:  Kiasma /teatteri.nyt Tampereen Yliopiston Tutkivan teatterityön keskus

Mainokset