”Teos on haastanut työskentelyn totuttuja tapoja” – työryhmän ajatuksia teoksen Kuunteleminen tekemisestä

Esitystaiteen seuran, Kiasma-teatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Kuunteleminen saa ensi-iltansa tänään 29.9.2020. Haastattelin teoksen työryhmää teoksen taustoista ja teosprosessista.

Miksi halusitte tehdä teoksen?

Joel Texeira Neves (ohjaaja): Olen kiinnostunut kommunikaatiosta ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä, joka on usein vähän vaikeaa. Näen kommunikaatiossa tällä hetkellä jonkinlaisen kriisin, jonka kanssa haluan taiteessani työskennellä. Ajattelen asiaa laajasti kaiken olemassa olevan välisenä asiana. Haluan pohtia sitä, miten vuorovaikutuksen hetkeen voisi asettua niin, että olisi auki ja oikeasti kuuntelisi, pystyisi olemaan vuorovaikutuksessa muunkin olevan kuin vain ihmisten kanssa.

Kiasma-teatteri, esityskuva Kuunteleminen | Photo Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Silva Belghiti (esiintyjä): Minulle teoksen tekotapa ja rakenne, joka perustuu muuhun kuin tarinalliseen draamaan, oli aivan uusi tapa työskennellä, ja se kiinnosti minua. 

Johannes Vartola (äänisuunnittelija): Minulle teos antoi mahdollisuuden ajatella ääntä todella eri tavalla kuin se oletusarvoisesti ajatellaan. Teoksen lähtötilanne oli minulle kuin tyhjä taulu tai tavallista vapaampi maasto liikkua. Minua kiehtoi alusta asti moniaistillisuuden merkitys teoksessa sekä se, miten teoksen tekijöiden kokemus oli selkeästi tärkeässä osassa heti alusta alkaen. 

Samuli Laine (skenografi): Lähtötilanne oli kiinnostava, koska kaikki oli tosi auki. Se antoi mahdollisuuden sille, että pystyttiin aidosti yhdessä miettimään, mikä meitä aiheessa kiinnostaa, eikä prosessi lähtenyt liikkeelle pelkästään ohjaajajohtoisesti. 

Minkälaisia haasteita olette kohdanneet?

Johannes: Ääni moniaistillisena kokemuksena on edelleen minulle haaste, ja teoksen voisi tehdä äänen näkökulmasta vaikka kuinka monella eri tavalla. 

Joel: Minulle haasteellista oli uskaltaa elää todella keskeneräisen konseptin kanssa. Tiesin, että lähtökohtana olevat ainekset ovat kiinnostavia, mutta ne eivät pelkästään riitä. Jälleen kerran prosessi on todistanut, että teoksia ei voi tehdä vain yhdellä tavalla, vaan tekeminen täytyy opetella aina uudestaan. 

Silva: Alussa minua jännitti, miten te ymmärrätte minun maailmaani. Myös areenamallinen katsomo, jossa katsojat ovat joka puolella ympärilläni, ovat olleet esiintyjäntyöllinen haaste. Lisäksi suhteellisen pimeä valaistus on viittomakieliselle aina vähän hankala.

Samuli: Oli sekä haaste että inspiraation lähde, että teos haroi pitkään moneen suuntaan.

Mitä taiteellisesti uutta on löytynyt?

Joel: Tässä prosessissa olen mielestäni pystynyt olemaan tosi auki ja onnistunut kuuntelemaan muita. On ollut ihanaa tehdä yhteistyötä rautaisten ammattilaisten kanssa, jolloin joitakin päätöksiä on voinut pitää ilmassa pitkään. Teos on saanut elää rauhassa ja olen saanut olla niin sanotusti pehmeä ohjaaja.

Silva: Kuten jo aikaisemmin toin esiin, minulle teoksessa on ollut paljon uutta, muun muassa katsomon sijainti ja se, ettei kysymyksessä ollut perinteinen näytelmädramaturgia.

Samuli: Tässä prosessissa on saanut aikaa pohtia esityksen olosuhdemaisuutta. Että esitys on ympäristö, johon tullaan ja joka vaikuttaa sinuun. Mikä on visuaalisuuden rooli, kun kysymyksessä on kuunteleminen? Miten pystyn luomaan sellaisen tilan, jossa katsojalla on mahdollisuus olla auki ja vaikuttua? Miten saada katsoja laskeutumaan teoksen maailmaan? Tällaisia kysymyksiä olen pohtinut. On ollut myös todella kiinnostavaa, miten huokoista työryhmän tekeminen on ollut ja miten meistä lähtevät impulssit ovat vaikuttaneet siihen, mikä teos on.

Kiasma-teatteri, esityskuva Kuunteleminen | Photo Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Johannes: Olen tekijänä sellainen, että altistan itseni mielelläni opettelemaan jotakin uutta. Tämä teos varsinkin on haastanut kaikkia totuttuja tapoja. Varsinkin basson määrä hirvitti aluksi. Ryhmäprosessin kannalta on ollut myös kiinnostavaa huomata, miten viittomakielen olemassaolo on ikään kuin rauhoittanut ja selkeyttänyt kommunikaatiotilanteita. Esimerkiksi puhujan äänen voimakkuus ei ole voinut vaikuttaa päätöksentekoon niin kuin se monesti ryhmätilanteissa vaikuttaa. Olen myös oppinut työskentelemään tulkin kanssa, enää en edes kiinnitä siihen paljon huomiota. Olemme kulkeneet aikamoisen matkan ensitapaamisen hämmennyksestä.

Jäikö prosessista jotakin sellaista itselle, jonka työstämistä haluaisitte jatkaa?

Silva: Kaikki! Kaikki se moniaistisuus ja erityisesti se, miten valo vaikuttaa viittomiseen. Myös äänen resonoiminen kehossa ja tilassa kiinnostaa myös jatkossa.

Joel: Minua kiehtoo edelleen, miten paljon informaatiota viittomassa on, miten suhde viittomaan voi muuttua esityksen aikana tai miten suhde käsitteisiin voi muuttua esityksessä.

Johannes: Minua kiinnostaa kaunis mahdollisuus monen kielen synteesistä. Sitähän tässä on jo vähän kokeiltu, mutta vieläkin pidemmälle voisi sen tutkimisessa mennä.

Veera Lamberg

Kirjoittaja on teoksen tuottaja ja tanssitaiteilija, joka on saanut haastaa teoksen tekoprosessissa tuottajan totuttua roolia ja toimia välillä myös koreografisena tukena tai kanssa-ajattelijana. Osallistumalla harjoituksiin tavallista enemmän hän on voinut tutkia sitä, millä kaikilla tavoilla taiteellista prosessia hyvin ymmärtävän tuottajan on mahdollista tukea toisten teosprosessia.

***

Kuunteleminen

29.09.2020 – 03.10.2020

Esitys opastaa katsojat äänen kokemuksellisuuden äärelle.

ti 29.9. klo 19:00 (ensi-ilta )
ke 30.9. klo 19:00
to 1.10. klo 19:00
pe 2.10. klo 19:00
la 3.10. klo 15:00
Kiasma-teatteri

Liput 18/15e
Lippuun sisältyy pääsy Kiasman näyttelyihin esityspäivänä

Esityksessä on rajoitettu katsojamäärä. Toivomme yleisön käyttävän maskia näytöksen aikana. Esitys on viittomakielinen, tekstitys suomeksi ja englanniksi.

Huom! Esitys sisältää voimakkaita ääniä.

Teoksesta

Kuunteleminen on opastus taajuuksiin 0–100kHz. Taajuuksiin, jotka helposti häviävät ihmisten välillä. Nämä taajuudet resonoivat ruumiissa, mutta vain harvoin sisäkorvassa. Tälle kierrokselle ja takaisin teidät opastaa Silva Belghiti.

Näyttelijä: Silva Belghiti

Ohjaaja: Joel Teixeira Neves

Äänisuunnittelija: Johannes Vartola

Skenografi: Samuli Laine

Tuottaja: Veera Lamberg/ Esitystaiteen seura

Pukusuunnittelija: Iines Kalliala

Visuaalinen ilme: Samuli Laine

Tuotanto: Esitystaiteen seura, Kiasma-teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri

Silva Belghiti on 31-vuotias ohjaaja ja näyttelijä. Belghiti valmistui Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta keväällä 2018 ja on ensimmäinen näyttelijäntyön koulutusohjelmasta valmistunut täysin viittomakielinen henkilö. Opintojen ohessa ja valmistumisen jälkeen Belghiti on ohjannut ja esiintynyt mm Teatteri Totin tuotannoissa. Belghiti viittoo seitsemällä eri kielellä ja on teatterin lisäksi esiintynyt VisualVoice -yhtyeen kanssa. Vuonna 2018 Kynnys Ry palkitsi Belghitin Vimma-kulttuuripalkinnolla.