Aamupalatreffit // Breakfast meeting ensi tiistaina klo 10 eteenpäin

Hieronymous Bosch / Wikimedia Commons

(in english below)

Lämpimästi tervetuloa Esitystaiteen seuran aamupalatreffeille
ensi tiistaina klo 10-!

Ohjelma: vapaamuotoista hengailua sekä keskustelua aiheesta taiteen arvottaminen. Eskus on luomassa kaupungille ehdotusta kriteereiksi taiteen vaikuttavuuden / taiteellisen laadun arviointiin. Nämä laatu/vaikuttavuus kriteerit voisivat toimia kertoimina katsojaluvuille — vai vosivatko? Tervetuloa keskustelemaan aiheesta ensi tiistaina aamupalan merkeissä.

Aamu alkaa klo 10.00 mutta mukaan voi liittyä myös myöhemmin! Aamu on avoin ja tarkoitettu kaikille seuran toiminnasta kiinnostuneille taiteilijoille ja valmistumista lähestyville opiskelijoille.

Tarjoamme tulijoille kahvia ja aamupalaa! Tervetuloa!

Terveisin,
Lätsä, pj.

ps.
Tarjoilun vuoksi toivomme mielellään ilmottaumaan ennakkoon laittamalla s-postia osoitteeseen lauriantti.mattila@gmail.com otsikolla AAMUPALATREFFIT! Toki ilmoittamatta ja spontaanistikin saa tulla!

pps.

zoomissa osallistuminen myös mahdollista:
https://us02web.zoom.us/j/89581217545?pwd=eWh1YUlsNkxOZUoxV2tSMlRBUjYydz09

ESTEETTÖMYYS
Eskuksen toiseen kerrokseen menee hissi viereisestä gallerian aulasta. Otathan meihin ennakkoon yhteyttä, jotta varmistamme sujuvat järjestelyt: Tarvittaessa täysin esteetön kulku. Tilassa on inva-WC.

_______________________________________________

[eng]

TOPIC: PEER SUPPORT

There’s a free breakfast served!

Welcome to Live Art Society’s Breakfast meeting!

Program: hanging around and discussion around topic of valuing art: Eskus is creating for city a suggestion from criteria, how quality or effectivity of art could be measured. These quality/effectivity criterias could work as multipliers for viewer-rates — or could they? Come to discuss the topic together with breakfast on Tuesday.

Breakfast starts at 10.00 but you can also join in later. Happening is open for every artist or graduating student interested in activities of Live art society.

There’s free coffee and breakfast!

Welcome!


Yours,
Lätsä, pj.

ps.
Because of the breakfast, we’d wish you tell before hand if you are coming, by maling lauriantti.mattila@gmail.com / topic: BREAKFAST.

pps.

zoom-participation also possible!
https://us02web.zoom.us/j/89581217545?pwd=eWh1YUlsNkxOZUoxV2tSMlRBUjYydz09


ACCESSIBILITY
There’s an elevator to the second floor of Eskus from the lobby of a gallery at the first floor. Take us contact beforehand so we can arrange fluent transition: If needed a fully accessible moving. There is a inva-WC.

Työprosessi, joka ”muutti ihan kaiken” – Mouthpiece liikkuu musiikin ruumiillisuuden rajapinnoilla

Mad Housen, Esitystaiteen seuran ja Uusinta Ensemblen yhteistuotanto Mouthpiece saa ensi-iltansa tänään Mad House Helsingin näyttämöllä. Haastattelin kolmea teoksen taiteilijaa, jotka ovat toimineet työryhmän kokoonkutsujina. Linda Martikainen, taiteilijanimeltään Lin Da, ja Elias Girod ovat koreografeja ja tanssijoita, Lauri Supponen on ammatiltaan säveltäjä.

Mouthpiece, Helsinki, 2020. Photos: Sanni Siira

Lähtölaukaus tänään ensi-iltansa saavalle teokselle oli kolmikon yhteistyö Circulating Mouthpiece vuonna 2018. Yhteistyö vei kolmikon pohtimaan sanaa mouthpiece, suomeksi suukappale, jolla puhallinsoittaja soittaa instrumenttiaan. Työryhmä alkoi työstää ajatusta soittamisen ruumiillisuudesta. Hengityksen yhteys molempiin praktiikoihin, soittamiseen ja tanssimiseen, tuntui lähentävän ilmaisun tapoja kohti toisiaan.

Miksi halusitte tehdä teoksen?

Lin Da: Teos sai alkunsa yhteistyöprojektista Circulating Mouthpiece Uusinta Ensemblen kanssa. Yhteistyö Laurin ja Eliaksen kanssa oli niin kiinnostava ja hedelmällinen, että halusimme jatkaa. Projektista jäi ilmaan kysymys suusta, mikä ei päässyt ihan käsittelyyn asti. Nyt olemme halunneet jatkaa pohdintaa siitä, miten työskennellä tanssijoiden ja muusikoiden kesken.

Elias Girod: Tässä työssä erilaista suhteessa Circulating Mouthpieceen on se, että tässä projektissa päätettiin kaikista lähtökohdista itse. Olemme miettineet tarkkaan, mikä on meitä kaikkia yhdistävä teema ja mikä työskentelytavoissa on yhteistä. Se on johtanut pohdintaan siitä, mikä on hyväksyttävää ja miten asiat luetaan, mikä on outoa ja mikä ihan tavallista.

Lauri Supponen: Yhteinen lähtökohta oli suu, joten siksi tuntui luonnolliselta, että mukana on juuri puhallinsoittajia. Uusinta Ensemblesta valikoitui projektiin muusikoita, joilla on aikaisempaa kokemusta poikkitaiteellisesta työskentelystä. Uusinta Ensemblen taiteellisen johtajan innostus aikaisemmasta yhteistyöstämme kannusti meitä jatkamaan.

Mouthpiece, Helsinki, 2020. Photos: Sanni Siira

Minkälaisia haasteita olette kohdanneet?

Lin Da: Varmasti haastavinta, ja samalla antoisinta, on ollut kollektiivinen työskentely. Olen oppinut eniten irti päästämisestä, siitä ettei kaikkea vastuuta tarvitse kantaa yksin. On ollut arvokasta, että projektia on voitu haudutella yhdessä yli kahden vuoden ajan. Aina emme ole samaa mieltä, mutta neuvottelu ja omien kiinnostusten artikuloiminen avaa uusia väyliä. Prosessi voi mennä nopeastikin eteenpäin, kun porukassa on erilaisia vahvuusalueita. Tällainen poikkitaiteellinen työskentelytapa vaatii luottamusta, jotta se voi toteutua kaikille mielekkäällä tavalla. Korona-ajan etätyöskentely Zoomissa oli osittain haastavaa, mutta tuotti paljon kirjallista materiaalia, johon pystyimme viittaamaan puku- ja tilasuunnittelija Amita Kilumangan ja valosuunnittelija Olivia Pohjolan tullessa mukaan projektiin. 

Lauri: Aluksi oli haasteita siinä, että meillä oli erilaisia käsityksiä ensembletyöskentelystä. Mutta lopulta ryhmä on hitsautunut yhteen aika luonnollisesti. Luulen, että Zoomissa käydyt keskustelut sitoivat ryhmää ja loivat yhteistä pohjaa työskentelylle. Ilman koronan aiheuttamia rajoitteita keskustelua ei ehkä olisi käyty niin paljon, vaan olisimme edenneet harjoitteisiin aikaisemmassa vaiheessa.

Elias: Pitkäjänteisyys on haastavaa; pitää ylläpitää motivaatiota ja hyväksyä se, että tilanteet muuttuvat. Minusta on erityisen hienoa, että tässä esityksessä prosessi näkyy. Peilausharjoitteet olivat luontevia Zoomin raameissa. Videopuhelut toivat harjoitusprosessiin mukaan myös soolotyöskentelyä, jonka materiaalia on valunut esitykseen.

Mitä taiteellisesti uutta on löytynyt?

Lin Da: Olen saanut opetella vetovastuun jakamista. Useimmiten työ koreografina on aika yksinäistä ja vastuuta kantaa yksin. Vastuun jakaminen on tuonut myös lempeyttä työskentelyä ja itseä kohtaan. Aina ei tarvitse olla parhaimmillaan ja silloin vastuuta voi jakaa enemmän toisten kanssa.

Mouthpiece, Helsinki, 2020. Photos: Sanni Siira

Elias: Tässä koronatilanteessa ja muutenkin tässä pitkässä prosessissa on pitänyt kestää sitä, etteivät kaikki asiat tapahdu aina tutulla tavalla tai itselle luontevimmassa aikataulussa. Silti se on johtanut hyvään lopputulokseen. Olen ylpeä siitä, että olemme onnistuneet luomaan sellaisen ilmapiirin, että kaikki uskaltavat tuoda itseään esiin myös ammatti-identiteetin takaa.

Lauri: Minulle uutta on ollut kurottautuminen ulos itselleni tutusta yksin työskentelevän säveltäjän identiteetistä. Tämän esityksen äänisuunnittelu on luotu kollektiivisesti.

Mihin prosessi johtaa esitysperiodin jälkeen?

Lauri: Tämähän on muuttanut aivan kaiken! Herkkyyteni on kehittynyt valtavasti kohti moniaistisempaa havainnointia, ja ymmärtämään liike-ilmaisun ja visuaalisen suunnittelun merkityksiä. Olen kimmoisampi kuin koskaan.

Myös Linda ja Elias nyökyttelevät ja toteavat, että taiteidenvälinen yhteistyö on ehdottomasti rikkaus, jota he haluavat työssään vaalia jatkossakin.

Veera Lamberg

Kirjoittaja on tanssitaiteilija ja Esitystaiteen seuran tuottaja, joka on erityisen kiinnostunut taiteellisten prosessien tukemisesta ja artikuloimisesta, jotta prosessien sisältämä huima ammattitaito saataisiin esiin ja täyteen käyttöönsä.

***

MOUTHPIECE

Mouthpiece – esitys kuudelle suulle – on nykytanssia ja nykymusiikkia yhdistävä teos, jossa esiintyy kolme puhallinsoittajaa, kaksi tanssijaa ja yksi säveltäjä. Keväästä 2019 työryhmä on yhdessä tutkinut suun kommunikaation eri muotoja ja suuhun liittyviä sosiaalisia konstruktiota sekä pohtinut, missä menevät yksityisen ja julkisen suun rajat. Ryhmän kiinnostuksen kohteena ovat suun liikkeet ja nesteet sekä niihin liittyvät pelot ja nautinnot.

Jokaisen esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus jäädä teosta käsittelevään vapaamuotoiseen keskustelutilaisuuteen, jonka kesto on max 30 minuuttia. Keskustelu käydään suomeksi ja englanniksi.

Työryhmä: Lauri Supponen, Lin Da (Linda Martikainen), Elias Girod, Kaisa Kortelainen, Joonatan Rautiola, Saku Mattila, Amita Kilumanga, Olivia Pohjola

Yhteistyössä: Mad House Helsinki, Uusinta Ensemble, Esitystaiteen seura

Esityksen valmistumista ovat tukeneet: Taiteen edistämiskeskuksen Uudenmaan taidetoimikunta, Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edistämissäätiö, Helsingin kaupunki

Liput: 10/12/18€ 
Paikka : Mad House Helsinki / Teurastamo

Aikataulu: 

ENSI-ILTA | Mouthpiece: 27 lokakuu 2020 18:00 LOPPUUN VARATTU / BOOKED

29 lokakuu 2020 18:00

31 lokakuu 2020 18:00

01 marraskuu 2020 18:00

The Mole, the Serpent, the Virus – Jon Irigoyen creates potential spaces for experiencing the world differently

Jon Irigoyen’s project premiers today on Kallio Stage. Set in a dystopic future of 2024, the installation-performance speculates about future scenarios and possible next stages of modern capitalism as accelerated by the COVID-19 outbreak. Motions of repetition and looping are explored as recurrent patterns pointing to questions about the construction of historical narratives and inner mechanics of global economic and social crises. Unfolding in three chapters, The Mole, the Serpent, the Virus considers imagined futures in an attempt at navigating through present challenging times.    

Photo: Inari Virmakoski

This performance is part of your Phd studies in Aalto. Could you tell us what is the aim of your research and what motivated you to do it?

I am interested in the intersection between body, movement and politics. Why do we move as we do? I am making this research in order to find potential new spaces for moving out of capitalist practices. My research explores topics within Social Choreography, a transdisciplinary field which in recent years has inspired professionals in different academic and artistic fields to consider the potential of choreography in new ways, beyond the establish sphere of dance. I am interested in applying choreography to investigate questions about bodily practices, politics and even landscapes of ecological crises. One of the key elements of my research, which is now kindly funded by a Kone Foundation, consists of experimental collaborative practices. So as part of my research methodology, earlier this year I created the Social Choreography Working Group Helsinki, which is open to everyone interested in exploring different aspects of movement and bodily practices. It is presented as part of the 2020 production program of Esitystaiteen Seura. The Social Choreography Working Group Helsinki is part of a network of similar initiatives (Social Choreography Lab at Duke University, the Institute of Social Choreography in Frankfurt). The Helsinki-based transdisciplinary working group is open to everyone interested in its events and workshops. 

What has been challenging in making the performance?

Even though I have worked artistically in large groups before, this is the first time I am collaborating with a working group of performing arts professionals. Working as a director has been both challenging and inspiring at the same time. Yes, I have worked with performance before, but always as an individual practice, one to one basis. In the past months, I have gotten to learn more about other performative practices such as lighting design. In a way, I am also choreographing in this performance, directing the movements of the performers. This process has been extremely interesting for me, at a personal level but also as an artistic researcher. 

Photo: Inari Virmakoski

What kind of new artistic discoveries have you made?

I am constantly experimenting and practicing new artistic formats. The process with The Mole, the Serpent, the Virus has allowed me to dig much further into the intersections between movement, text and body. Coming from the visual arts, I think the format of performance opens up potential for me to communicate with new audiences and explore topics in ways which were not quite possible for me before.

What kind of audience would you like to have for your art?

I am always hoping that my audience would not only consist of professionals in the arts. That is why I have made installations mainly in public space before. I want to question the world we are living in and offer new approaches to different aspects of life. I think art in all its expression should work as spaces for experimenting, something that is not at all encouraged or even possible in commercial contexts.

***

Photo: Inari Virmakoski

THE MOLE, THE SERPENT, THE VIRUS
a project by Jon Irigoyen.

Thursday 15.10.2020 and Friday 16.10.2020 (The performances are fully booked)
Performances at 4pm and 6pm on both days.
Kallio Stage theatre. Pengerkatu 11, Helsinki 

Concept and direction by Jon Irigoyen. In collaboration with Gabriele Goria, Inari Virmakoski, Kristian Palmu, Joona Pettersson and Suvi Hänninen.             

Live Art Society is working for more equal practices

The board of the Live Art Society supports the Black Lives Matter movement. Currently in our board, we have an equality representative and we have started a working group which is formulating ethical guidelines and a work safety plan for the association. We will inform our members and associates about the progress of the work soon.

”The Piece Has Challenged the Customary Habits of Making Work” – The working group’s thoughts on the making of Listening

Listening, a co-production between Live Art Society (Esitystaiteen seura), Kiasma Theatre and TTT-Theatre (Tampereen Työväen Teatteri) premiered on 29th September 2020. I interviewed the working group on the background of the piece and the artistic process.

What motivated you to make Listening?

Joel Teixeira Neves (Director): Human communication and interaction, often a little tricky, interest me. In my art I want to address a crisis of sorts I perceive there to be in communication currently. I think it broadly as something that exists between all that is. I want to reflect upon how to enter the moment of interaction truly open and really listening, able to interact not only with humans but with the surrounding world.     

Kiasma-teatteri, esityskuva Kuunteleminen | Photo Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Silvia Belghiti (Performer): For me it has been new and particularly interesting, how the work process and the piece have been constructed without the latter being based on narrative drama.

Johannes Vartola (Sound Designer): The piece has allowed me to rethink sound. For me, the baseline for the piece was like a blank canvas or a terrain where it was possible to move more freely than usual. From the outset I was intrigued by the significance multisensoriality has in the piece, and also how from the start the working groups’ experience was central to the process.

Samuli Laine (Scenographer): The beginning was interesting because everything was so open. That enabled us to really think collectively about the theme and what interests us within it, instead of a clearly director led process.

What challenges have you faced?

Johannes:  I still find sound as a multisensory experience challenging. From the sound’s standpoint the piece could be made in any number of ways.  

Joel: For me it was a challenge to have the courage to live with such an incomplete concept. I knew the initial ingredients were interesting, but that they weren’t enough as such. Once again the process has proven that there is no set way to make a piece, but that it needs to be relearnt every time.

Silva: In the beginning I was nervous about how you would understand my world. It has also been a challenge for me as a performer to work on a circular stage surrounded by the audience. Plus, relatively dark lighting design is always a bit complicated for a sign language speaker.

Samuli: The piece branched out in multiple directions for a long time, which was both a challenge and a source of inspiration.

What new artistic discoveries have you made?

Joel:  I believe that in this process I’ve been able to be really open and I’ve succeeded in listening to others. It’s been wonderful to work with true pros, as that’s made it possible to leave certain decisions to be made quite late. The piece has incubated peacefully and I’ve had the opportunity to be a gentle director, so to speak.

Silva:  As I mentioned earlier, for me there have been a number of new elements, including the audience seating arrangements and how the piece doesn’t follow a traditional theatrical dramaturgy.

Samuli:  In this process there’s been time to reflect on the circumstansial nature of performance. How a performance is an environment that is entered and that has an impact on you. What is the role of visuality when listening is the focal point? How can I create a space, where it is possible for the spectator to be open and willing to be impressed? How to make the spectator settle into the world the piece creates? These are the questions I’ve asked myself. It’s also been extremely interesting how porous the working itself has been, and how each one’s impulses have had an influence on what the piece is.  

Kiasma-teatteri, esityskuva Kuunteleminen | Photo Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Johannes: It’s in my nature as a maker to happily expose myself to learning something new. This piece has notably challenged all customary habits. Especially the amount of bass was initially frightening. As to the group process, it’s been interesting to notice the presence of sign language as if having a calming and clarifying effect on communication. For example, the volume of a speaker’s voice hasn’t had the weight in decision making it often carries in group situations. I’ve also learnt to work with an interpreter, hardly noticing it anymore. We’ve made quite a journey from the confusion at the first meeting.

Does the process leave you with something you’d like to explore further?

Silva: Everything! All the multisensoriality and especially how light influences signing.

Joel: I’m still fascinated by how much information there is in a sign, how one’s relationship to a sign can change during a performance or how within a performance an attitude towards concepts can shift.

Johannes: I’m interested in the beautiful possibility of a multilingual synthesis. It’s what we’ve experimented with a little, but there’s ample room for further exploration.

Veera Lamberg

The author is a dance artist and producer of ”Listening”. In the process she has had the opportunity to challenge the traditional role of a producer, acting also as choreographic support and co-thinker from time to time. Being present during the rehearsal period, more than what is usual, Lamberg has been able to examine ways in which a producer with a strong understanding of the artistic process can support and enhance the group’s work.

***

Listening

29.09.2020 – 03.10.2020

The performance guides spectators to experience the sound.

Tue 29 September at 19:00 (premiere ) FULL
Wed 30 September at 19:00
Thu 1 October at 19:00
Fri 2 October at 19:00
Sat 3 October at 15:00
Kiasma Theatre

Tickets 18/15e
Ticket includes admission to exhibitions on the day of the performance

Limited audience. Please wear a mask during the event. Performed in sign language, subtitles in Finnish and English.

Note! Loud sounds in the performance.

About the performance

Kuunteleminen (EN: listening) is a guide to frequencies from 0-100kHz. Frequencies that easily disappear between people. Frequencies that resonate in the body, but rarely in the inner ear. Silva Belghiti will be your guide to this tour.

Working group

Actress: Silva Belghiti
Director: Joel Teixeira Neves
Sound designer: Johannes Vartola
Scenographer: Samuli Laine
Costume design: Iines Kalliala
Producer: Veera Lamberg/ Live Art Society
Visuals: Samuli Laine
Production: Live Art Society, Kiasma Theatre and Tampereen Työväen Teatteri

Silva Belghiti is a 31-year-old director and actor. Belghiti is the first sign language speaking (mother tongue) person graduating from the Theatre Academy of Uniarts Helsinki. During her studies and after graduation in 2018, Belghiti has directed and performed in productions at Teatteri Totti. Belghiti speaks seven different sign languages and has performed with VisualVoice band. In 2018, Kynnys ry. awarded Belghiti with a culture prize Vimma. 

”Teos on haastanut työskentelyn totuttuja tapoja” – työryhmän ajatuksia teoksen Kuunteleminen tekemisestä

Esitystaiteen seuran, Kiasma-teatterin ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto Kuunteleminen saa ensi-iltansa tänään 29.9.2020. Haastattelin teoksen työryhmää teoksen taustoista ja teosprosessista.

Miksi halusitte tehdä teoksen?

Joel Texeira Neves (ohjaaja): Olen kiinnostunut kommunikaatiosta ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä, joka on usein vähän vaikeaa. Näen kommunikaatiossa tällä hetkellä jonkinlaisen kriisin, jonka kanssa haluan taiteessani työskennellä. Ajattelen asiaa laajasti kaiken olemassa olevan välisenä asiana. Haluan pohtia sitä, miten vuorovaikutuksen hetkeen voisi asettua niin, että olisi auki ja oikeasti kuuntelisi, pystyisi olemaan vuorovaikutuksessa muunkin olevan kuin vain ihmisten kanssa.

Kiasma-teatteri, esityskuva Kuunteleminen | Photo Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Silva Belghiti (esiintyjä): Minulle teoksen tekotapa ja rakenne, joka perustuu muuhun kuin tarinalliseen draamaan, oli aivan uusi tapa työskennellä, ja se kiinnosti minua. 

Johannes Vartola (äänisuunnittelija): Minulle teos antoi mahdollisuuden ajatella ääntä todella eri tavalla kuin se oletusarvoisesti ajatellaan. Teoksen lähtötilanne oli minulle kuin tyhjä taulu tai tavallista vapaampi maasto liikkua. Minua kiehtoi alusta asti moniaistillisuuden merkitys teoksessa sekä se, miten teoksen tekijöiden kokemus oli selkeästi tärkeässä osassa heti alusta alkaen. 

Samuli Laine (skenografi): Lähtötilanne oli kiinnostava, koska kaikki oli tosi auki. Se antoi mahdollisuuden sille, että pystyttiin aidosti yhdessä miettimään, mikä meitä aiheessa kiinnostaa, eikä prosessi lähtenyt liikkeelle pelkästään ohjaajajohtoisesti. 

Minkälaisia haasteita olette kohdanneet?

Johannes: Ääni moniaistillisena kokemuksena on edelleen minulle haaste, ja teoksen voisi tehdä äänen näkökulmasta vaikka kuinka monella eri tavalla. 

Joel: Minulle haasteellista oli uskaltaa elää todella keskeneräisen konseptin kanssa. Tiesin, että lähtökohtana olevat ainekset ovat kiinnostavia, mutta ne eivät pelkästään riitä. Jälleen kerran prosessi on todistanut, että teoksia ei voi tehdä vain yhdellä tavalla, vaan tekeminen täytyy opetella aina uudestaan. 

Silva: Alussa minua jännitti, miten te ymmärrätte minun maailmaani. Myös areenamallinen katsomo, jossa katsojat ovat joka puolella ympärilläni, ovat olleet esiintyjäntyöllinen haaste. Lisäksi suhteellisen pimeä valaistus on viittomakieliselle aina vähän hankala.

Samuli: Oli sekä haaste että inspiraation lähde, että teos haroi pitkään moneen suuntaan.

Mitä taiteellisesti uutta on löytynyt?

Joel: Tässä prosessissa olen mielestäni pystynyt olemaan tosi auki ja onnistunut kuuntelemaan muita. On ollut ihanaa tehdä yhteistyötä rautaisten ammattilaisten kanssa, jolloin joitakin päätöksiä on voinut pitää ilmassa pitkään. Teos on saanut elää rauhassa ja olen saanut olla niin sanotusti pehmeä ohjaaja.

Silva: Kuten jo aikaisemmin toin esiin, minulle teoksessa on ollut paljon uutta, muun muassa katsomon sijainti ja se, ettei kysymyksessä ollut perinteinen näytelmädramaturgia.

Samuli: Tässä prosessissa on saanut aikaa pohtia esityksen olosuhdemaisuutta. Että esitys on ympäristö, johon tullaan ja joka vaikuttaa sinuun. Mikä on visuaalisuuden rooli, kun kysymyksessä on kuunteleminen? Miten pystyn luomaan sellaisen tilan, jossa katsojalla on mahdollisuus olla auki ja vaikuttua? Miten saada katsoja laskeutumaan teoksen maailmaan? Tällaisia kysymyksiä olen pohtinut. On ollut myös todella kiinnostavaa, miten huokoista työryhmän tekeminen on ollut ja miten meistä lähtevät impulssit ovat vaikuttaneet siihen, mikä teos on.

Kiasma-teatteri, esityskuva Kuunteleminen | Photo Kansallisgalleria | Finnish National Gallery / Pirje Mykkänen

Johannes: Olen tekijänä sellainen, että altistan itseni mielelläni opettelemaan jotakin uutta. Tämä teos varsinkin on haastanut kaikkia totuttuja tapoja. Varsinkin basson määrä hirvitti aluksi. Ryhmäprosessin kannalta on ollut myös kiinnostavaa huomata, miten viittomakielen olemassaolo on ikään kuin rauhoittanut ja selkeyttänyt kommunikaatiotilanteita. Esimerkiksi puhujan äänen voimakkuus ei ole voinut vaikuttaa päätöksentekoon niin kuin se monesti ryhmätilanteissa vaikuttaa. Olen myös oppinut työskentelemään tulkin kanssa, enää en edes kiinnitä siihen paljon huomiota. Olemme kulkeneet aikamoisen matkan ensitapaamisen hämmennyksestä.

Jäikö prosessista jotakin sellaista itselle, jonka työstämistä haluaisitte jatkaa?

Silva: Kaikki! Kaikki se moniaistisuus ja erityisesti se, miten valo vaikuttaa viittomiseen. Myös äänen resonoiminen kehossa ja tilassa kiinnostaa myös jatkossa.

Joel: Minua kiehtoo edelleen, miten paljon informaatiota viittomassa on, miten suhde viittomaan voi muuttua esityksen aikana tai miten suhde käsitteisiin voi muuttua esityksessä.

Johannes: Minua kiinnostaa kaunis mahdollisuus monen kielen synteesistä. Sitähän tässä on jo vähän kokeiltu, mutta vieläkin pidemmälle voisi sen tutkimisessa mennä.

Veera Lamberg

Kirjoittaja on teoksen tuottaja ja tanssitaiteilija, joka on saanut haastaa teoksen tekoprosessissa tuottajan totuttua roolia ja toimia välillä myös koreografisena tukena tai kanssa-ajattelijana. Osallistumalla harjoituksiin tavallista enemmän hän on voinut tutkia sitä, millä kaikilla tavoilla taiteellista prosessia hyvin ymmärtävän tuottajan on mahdollista tukea toisten teosprosessia.

***

Kuunteleminen

29.09.2020 – 03.10.2020

Esitys opastaa katsojat äänen kokemuksellisuuden äärelle.

ti 29.9. klo 19:00 (ensi-ilta )
ke 30.9. klo 19:00
to 1.10. klo 19:00
pe 2.10. klo 19:00
la 3.10. klo 15:00
Kiasma-teatteri

Liput 18/15e
Lippuun sisältyy pääsy Kiasman näyttelyihin esityspäivänä

Esityksessä on rajoitettu katsojamäärä. Toivomme yleisön käyttävän maskia näytöksen aikana. Esitys on viittomakielinen, tekstitys suomeksi ja englanniksi.

Huom! Esitys sisältää voimakkaita ääniä.

Teoksesta

Kuunteleminen on opastus taajuuksiin 0–100kHz. Taajuuksiin, jotka helposti häviävät ihmisten välillä. Nämä taajuudet resonoivat ruumiissa, mutta vain harvoin sisäkorvassa. Tälle kierrokselle ja takaisin teidät opastaa Silva Belghiti.

Näyttelijä: Silva Belghiti

Ohjaaja: Joel Teixeira Neves

Äänisuunnittelija: Johannes Vartola

Skenografi: Samuli Laine

Tuottaja: Veera Lamberg/ Esitystaiteen seura

Pukusuunnittelija: Iines Kalliala

Visuaalinen ilme: Samuli Laine

Tuotanto: Esitystaiteen seura, Kiasma-teatteri ja Tampereen Työväen Teatteri

Silva Belghiti on 31-vuotias ohjaaja ja näyttelijä. Belghiti valmistui Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta keväällä 2018 ja on ensimmäinen näyttelijäntyön koulutusohjelmasta valmistunut täysin viittomakielinen henkilö. Opintojen ohessa ja valmistumisen jälkeen Belghiti on ohjannut ja esiintynyt mm Teatteri Totin tuotannoissa. Belghiti viittoo seitsemällä eri kielellä ja on teatterin lisäksi esiintynyt VisualVoice -yhtyeen kanssa. Vuonna 2018 Kynnys Ry palkitsi Belghitin Vimma-kulttuuripalkinnolla.

Peer support // Aamupalatreffit // Breakfast meeting

[eng below]

Aamupalatreffit aiheena: vertaistuki!

Tarjolla aamiainen!

Tervetuloa Esitystaiteen seuran aamupalatreffeille!

Ohjelma: vapaamuotoista hengailua sekä fantasiointia aiheesta taiteellinen vertaistuki: Millaisia tukea taiteilijana kaipaisin? Miten taiteellinen ajattelu ja prosessi voisi tulla jaetuksi ja tuetuksi? Mitä taiteellinen vertaistuki voisi tarkoittaa? Olemme aloittamassa taiteellista vertaistukiryhmää ja keskustelun tarkoituksena on kartoittaa kiinnostusta ja tarvetta taiteelliselle vertaistuelle sekä ideoida, millaisia muotoja toiminta voisi ottaa.

Aamu alkaa klo 10.00 mutta mukaan voi liittyä myös myöhemmin! Aamu on avoin ja tarkoitettu kaikille seuran toiminnasta kiinnostuneille taiteilijoille ja valmistumista lähestyville opiskelijoille.

Tarjoamme tulijoille kahvia ja aamupalaa! Tervetuloa!

ps.
Tarjoilun vuoksi toivomme mielellään ilmottaumaan ennakkoon laittamalla s-postia osoitteeseen lauriantti.mattila ( at ) gmail.com otsikolla AAMUPALATREFFIT!

Kutsua saa vapaasti levittää edelleen!

ESTEETTÖMYYS
Eskuksen toiseen kerrokseen menee hissi viereisestä gallerian aulasta. Otathan meihin ennakkoon yhteyttä, jotta varmistamme sujuvat järjestelyt: Tarvittaessa täysin esteetön kulku. Tilassa on inva-WC.

***

_______________________________________________

[eng]

TOPIC: PEER SUPPORT

There’s a free breakfast served!

Welcome to Live Art Society’s Breakfast meeting!

Program: hanging around and fantasizing around topic of artistic peer support: What kind of support I would need as an artist? How artistic thinking and processes could be shared and supported? What artistic peer support could mean? We are starting a Peer Support Group for works in progress and breakfast is a place to come if you are interested and think together what kind of forms this activity could take.

Breakfast starts at 10.00 but you can also join in later. Happening is open for every artist or graduating student interested in activities of Live art society.

There’s free coffee and breakfast!

Welcome!

ps.
Because of the breakfast, we’d wish you tell before hand if you are coming, by maling lauriantti.mattila (at) gmail.com / topic: BREAKFAST. Feel free to share the invitation!

ACCESSIBILITY
There’s an elevator to the second floor of Eskus from the lobby of a gallery at the first floor. Take us contact beforehand so we can arrange fluent transition: If needed a fully accessible moving. There is a inva-WC.

***

Esitystaiteen seura valitsi syksyn residenssiinsä neljä projektia

(in English below)

Saimme yhteensä 24 hakemusta, joista residenssiin kutsuttiin neljä projektia. Pyrimme tämänkertaisessa haussa tukemaan mahdollisimman montaa projektia/ehdotusta. Kaikki ehdotukset olivat taiteellisesti kiinnostavia sekä huolella valmisteltuja. Tämän vuoksi valintojen tekeminen oli vaikeaa. 

Vuoden 2020 valintaa ohjaavina periaatteina olivat työryhmien sisäinen ja keskinäinen moninaisuus, työsuunnitelman selkeys sekä vastavuoroisuus Esitystaiteen seuran kanssa. Tarkastelun kohteena olivat myös työryhmän muut käytössä olevat resurssit sekä se, kuinka akuutti tilaresidenssin tarve ilmeni projektin/ehdotuksen hakemuksesta.

Valitut taiteilijat ja projektit ovat:

Jenni Kivelä / Strange Plant
Kardo Shiwan / FUR
Jonna Lehto ja Bráulio Bandeira / Animal Being
Työryhmä Emma Castrén, Ilkka Tolonen, Vilma Vantola sekä Gemma Tweedie / The Gynecologist

Residenssi on tilaresidenssi välillä 2.11. – 27.11.2020. Tarjoamme valituille taiteilijoille ilmaisen työskentelytilan (Esitystaiteen keskukselta Suvilahdesta Helsingistä (Eskus), sali 4, koko 60m2), joka on varustettu perusäänentoistolla. Residenssiin kuuluu Esitystaiteen seuran organisoima rento artist talk -tapahtuma (esim. haastattelu) ennen residenssijakson alkua sekä vapaamuotoinen avaus (demo/avoimet harjoitukset/keskustelu/opintopiiri/muu) jakson lopussa.

//

We received 24 applications of which four projects/proposals are invited to the residency. This year we attempted to support as many projects/proposals as possible. All proposals were artistically interesting and carefully made. Therefore making the decisions was difficult. In 2020 the principles directing the selection of the residency were diversity within and between working groups, the clarity of the working plan and suggested reciprocity with the Live Art Society. Also the other available resources for the working group were considered, as well as how urgent the need for the space residency appeared in the application. 

Selected artists and projects are:

Jenni Kivelä / Strange Plant
Kardo Shiwan / FUR
Jonna Lehto ja Bráulio Bandeira / Animal Being
Working group Emma Castrén, Ilkka Tolonen, Vilma Vantola sekä Gemma Tweedie / The Gynecologist

Residency is a working space-residency between 2.11. – 27.11.2020. We offer the selected artist a free-of-charge working space (Studio 4, 60m2, from Esitystaiteen keskus (Eskus), Suvilahti, Helsinki). The space is equipped with a basic sound system. Residency includes an easy-going artist talk organized by Live Art Society before the working period and an informal sharing (demonstration/ open rehearsal/ discussion/ lecture/ other) at the end of the residency period.

Esitystaiteen seuran taiteilijoita Teatteri & Tanssi +Sirkus -lehdessä

Tämän vuoden Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdissä on esitelty kolme Esitystaiteen seuran taiteilijaa/projektia. Numerossa 2/2020 oli Lauri Antti Mattilan ja Juhani Haukan Etsitkö töitä -projekti ja numerossa 3/2020 Heli Keskikallio ja Linda Martikainen kirjoittivat S-projektistaan.

S-projekti vieraili myös Esitystaiteen seuran Syysresidenssissa viime vuonna. S-projekti on Keskikallion ja Martikaisen yhteinen soolojen työstämisen hanke:

Vuoden 2016 loppupuolella päätimme aloittaa kahden soolon työstämisen sekä luoda yksintyöskentelyä purkavan S-projektin. Olimme jakaneet taiteen tekemiseen liittyviä ajatuksiamme koreografian maisteriohjelman aikana, ja valmistumisen jälkeen kummallakin oli kiinnostusta tehdä itselleen soolo ja toisaalta tarve työskennellä yhteistyössä, saada keskustelukumppani mukaan prosessiin.

S-projekti on toiminut ”alustana” dialogiselle soolotyöskentelyllemme, jossa keskeisiä ovat olleet muun muassa kysymykset, miten työskennellä yksin, voisimmeko luoda yhteistä ajattelua soolotyöskentelyn ympärille ja voisiko toisen läsnäolo tuoda ”turvan” tunnetta soolotyön esittämisen hauraaseen hetkeen.

Kysymys siitä, miten työstää sooloa yksin ja toisaalta yhdessä on tässä projektissa läsnä muuttuvina ”työpaikkoina” ja ”työtiloina”. Haaste lienee erityisesti siinä, että työ on luonteeltaan prekaaria. Ei ole mitään pysyvää, ja kaikki täytyy aina luoda uudestaan.

Esitystaiteen seuran syysresidenssin avoin haku auki 29.5. asti!

Open Call: SYYSRESIDENSSI

Esitystaiteen seura järjestää Open Callin syysresidenssiin marraskuulle 2020.

[eng below]

leaf-4470075_1280

Etsimme esityksiä, aiheita, praktiikoita, prosesseja ja ehdotuksia, jotka tekijä(t) itse tuntee juuri nyt inspiroiviksi ja ajankohtaisiksi. Muoto ja tekniikka on vapaa, ehdotus voi olla mitä tahansa teoksen työpajajaksosta installaatioluonnokseen ja harjoitemaastosta esityksen tekemiseen. Hakijoiden taiteenalaa ei ole rajattu, mutta ehdotusten odotetaan sisältävän jonkin performatiivisen / esityksellisen / esitystaiteellisen aspektin.

Residenssi on tilaresidenssi. Tarjoamme valituille taiteilijoille ilmaisen työskentelytilan (Esitystaiteen keskukselta Suvilahdesta Helsingistä (Eskus), sali 4, koko 60m2), joka on varustettu perusäänentoistolla. Hakija voi olla yksittäinen tekijä tai ryhmä. Residenssiin kuuluu Esitystaiteen seuran organisoima rento artist talk -tapahtuma (esim. haastattelu) ennen residenssijakson alkua sekä vapaamuotoinen avaus (demo/avoimet harjoitukset/keskustelu/opintopiiri/muu) jakson lopussa.

Residenssiaika on kaksi tai neljä viikkoa (ma-pe) välillä 2.11. – 27.11.2020. Tila on varattu residenssille arkisin klo 08.00-22.00. Residenssiin valitaan 1-3 ryhmää/ehdotusta. Residenssiä haetaan täyttämällä LOMAKE sekä lähettämällä liitteet osoitteeseen residenssi.esitys@gmail.com otsikolla SYYSRESIDENSSI/ ”projektin nimi” viimeistään perjantaina 29.05.2020.

Pyydämme liittämään hakemukseen seuraavat asiat:

*Teoksen/projektin kuvaus + projektin tavoitteet (max 1 A4)

*Lyhyt reflektio/ajatuksia siitä, miten projekti toimii osana Esitystaiteen seuran / Eskuksen yhteisöä. Millaista vastavuoroisuutta se ehdottaa, mitä se antaa, millaisia toiveita työskentelyyn sisältyy?

*CV/t

Voit hakea residenssiä, vaikka et olisi Esitystaiteen seuran jäsen. Valitulta taiteilijalta/taiteilijoilta edellytetään jäseneksi liittymistä ennen residenssipaikan vastaanottoa. Hakemukset käy läpi Esitystaiteen seuran hallituksesta valittu syysresidenssityöryhmä, joka on tänä vuonna Heli Keskikallio ja Linda Martikainen. He tekevät ehdotuksen residenssivalinnoista muille hallituksen jäsenille, jotka tekevät lopullisen valinnan yhteistyössä syysresidenssityöryhmän kanssa. Ilmoitamme valinnoista kaikille hakijoille viimeistään maanantaina 15.6.2020.

[eng]

Live Art Society Open Call: AUTUMN RESIDENCY

Live Art Society facilitates an Open Call for November 2020.

leaf-4470075_1280

We are looking for performances, topics, practises, processes and suggestions, that artist(s) feel right now inspiring and important. No limitations on form or technique, suggestion can be anything from art work’s workshop period to installation sketch, and from practising matrix to making a performance. All fields of art are included, but suggestions are expected to include some kind of performative aspect.

Residency is a working space-residency. We offer the selected artist a free-of-charge working space (Studio 4, 60m2, from Esitystaiteen keskus (Eskus), Suvilahti, Helsinki). The space is equipped with a basic sound system. The applicant can be an individual artist or a group. Residency includes an easy-going artist talk organized by Live Art Society before the working period and an informal sharing (demonstration/ open rehearsal/ discussion/ lecture/ other) at the end of the residency period.

Residency time is two or four weeks (Mon-Fri) between 2.11. – 27.11.2020. We can offer a place for 1-3 groups/suggestions. You can apply by filling up the FORM and sending attachments to our address residenssi.esitys@gmail.com with a topic AUTUMN RESIDENCY/”project name” latest by Friday 29.05.2020.

We kindly ask you to add in the following information:

*A short description of the project/piece + aims for the project (max 1 A4)

*A short reflection / thoughts about how the project could work as part of Live Art Society’s / Eskus’s community. What kind of reciprocity it suggests, what it offers and what kind of needs or wishes you have for the working period?

*CV/s

You can apply for the residency even though you are not a member of Live Art Society. Chosen artist(s) are obliged to join the Society before receiving the residency-place. The board of the Society choses each year a team of board members that are responsible for organizing the Open Call for Autumn residency. This year the team consists of Heli Keskikallio and Linda Martikainen. The team goes through the applications and makes a suggestion to the rest of the board members. The board makes the final decision together with the team. The applicants will be informed about the selections the latest on Monday 15.6.2020.