Anna-Sofia Sysser työstää uutta teostaan

Esitystaiteen seuran jäsen Anna-Sofia Sysser työstää parhaillaan uutta teostaan Koneen säätiön apurahalla. Teos on osa Esitystaiteen seuran tämän vuoden tuotantoa ja saa ensi-iltansa ensi syksynä.

Toimittaja Anna-Stina Nykänen haastatteli Anna-Sofia Sysseria viime sunnuntain Helsingin Sanomiin:

Lue juttu tästä!

”Taiteilija Anna-Sofia Sysserin vuosia jatkunut työsarka alkoi pienestä havainnosta. Hän alkoi kiinnittää huomiota siihen, miten usein Suomessa törmäsi trooppisiksi kutsuttuihin asioihin. Niitä tuli vastaan koko ajan kaupoissa. Ja tietysti oli useita kylpylöitä.

15c09cdb114b42e2d8eb417b1f54-1455719.jpg!d

Sysseriä alkoi tosissaan kiinnostaa keinotekoisen tropiikin näkyminen suomalaisten elämässä. Miten tropiikkia meillä tuotetaan, mitä merkityksiä me sille annamme? Ja onko sillä mitään tekemistä todellisen tropiikin kanssa?

Vuonna 2018 Sysser teki aiheesta lopputyönsä Aalto-yliopistossa visuaalisen kulttuurin ja nykytaiteen maisteriohjelmassa (ViCCA). Työn nimi oli Tropical Dreams. Nyt hän jatkaa aiheen parissa Koneen säätiön apurahalla. Tutkimuksen lisäksi tarkoitus on laatia aiheesta dokumenttielokuvan käsikirjoitus ja tehdä lasten esitys.”

 

 

Avoin kirje Helsingin kaupungin päättäjille

Avoin kirje Helsingin kaupungin päättäjille

Arvoisat kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsenet!

Toivomme, että kokouksessanne huomenna tiistaina hylkäätte ja palautatte uudelleen valmisteluun taidetoimijoille esitetyt leikkaukset. Ehdotus sisältää tuhoavia leikkauksia muun muassa Esitystaiteen seuralle, Todellisuuden tutkimuskeskukselle, KokoTeatterille, Myllyteatterille, Liisa Pentti + Co:lle ja Ylioppilasteatterille. Olemme vakiintuneita toimijoita ja olemme täyttäneet tunnollisesti kaupungin meille asettamat kriteerit. Pidämme leikkauksia perusteettomina. Ne ajavat ryhmät ahdinkoon, jopa lopettamiseen. Ne aiheuttavat suoraa inhimillistä kärsimystä taiteilijoiden ja heidän perheidensä keskuudessa.

Kaupungin kulttuurimäärärahat eivät ole kokonaisuutena pienentyneet. Uusien ryhmien nostamista avustusten piiriin ei voi pitää asiallisena perusteena leikkauksille. Summat, joista puhutaan ovat kaupungin mittakaavassa pieniä, mutta toimijoille merkittäviä. Pitkään toimineet ja meritoituneet, jatkuvasti toimintaansa kehittävät ja toimintatavoiltaan ainutlaatuiset ja keskenään erilaiset toimijat joutuvat ajamaan alas toimintaansa. Toimijoiden kestävä kasvu tehdään mahdottomaksi. Ylioppilasteatterin toiminnan ja olemassaolon esitetyt leikkaukset vaarantavat kokonaan. On hölmöä yrittää pidentää peittoa leikkaamalla toisesta päästä. Ylioppilasteatteri on toiminut vuodesta 1926. Ei sen toimintaa korvaa 6000 euron jakaminen uusille ryhmille. Eikä sen nimittäminen aikuisten harrastustoiminnaksi tee oikeutta teatterin taiteilijoille tai toiminnalle yhtenä Suomen merkittävimmistä teattereista (Lapualaisooppera, Marat/Sade, Elvytystä, Mahnovitsina, Valtuusto-trilogia).

Esitetty äärimmäisen lyhytnäköinen ja tuhoava kulttuuripolitiikka heikentää organisaatioita, ryhmiä ja yhteisöjä, jotka ovat taiteilijan ja kulttuurikentän kehityksen paras apu. Toiminta-avustukset ovat edelleen aivan liian pieniä menestyksellisen ja kunnianhimoisen toiminnan pyörittämiseen ja nyt niistä halutaan vielä leikata. Ryhmien heikentyneet toimintaedellytykset tulevat näkymään kaupungilla yksittäisten työryhmien avustushakemusten lisääntyneenä määränä. Sen sijaan, että rahaa myönnettäisiin organisaatioille keskitetysti ja nämä voisivat rahoittaa sillä edelleen yksittäisiä tuotantoja, nyt yksittäisten taiteilijoiden energia suuntautuu taiteellisen työn sijaan hakemiseen. Sen sijaan, että voisimme tehdä taidettamme, kirjelmöimme kaupungille ja teemme lisää hakemuksia.

Jaoston puheenjohtaja Tuomas Finne kertoo HS:lle 11.12., että yksi merkittävä kriteeri oli toimijoiden yleisömäärät. Finnen mukaan on oleellista arvioida esimerkiksi sitä, kuinka paljon kaupunki tukee esityksiä yhtä ostettua lippua kohden. ”Joillakin toimijoilla yleisömäärät olivat laskeneet, minkä katsottiin vaikuttaneen myös niiden merkittävyyteen.”

Puhe yleisömääristä nyt esitetyissä perusteluissa paljastaa, että toiminnan kehityksen, tavoitteiden saavuttamisen ja nousseen rahoituksen vaikutuksien huomioimisen sijaan, on katsottu vuoden vanhoja katsojatilastoja. Vuodelle 2019 esitystaiteen seuran rahoitus nousi 2000 eurolla. Kaupungin perusteluissa mainittiin, että ”yhdistys on korkealaatuinen ja taiteellisesti kunnianhimoinen toimija, joka on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä esitystaiteen kärkinimistä Suomessa.” Esitystaiteen seurassa rahoituksen kasvu vuonna 2019 on näkynyt toiminnan hypähdysmäisenä kasvuna ja laajenemisena. Esitystaiteen seuran osalta pudotus vuoden 2018 katsojamäärissä oli suoraa seurausta Taiken tekemästä 33% varoittamattomasta leikkauksesta avustukseemme, mikä johti siihen, että jo tehtyjä suunnitelmia ei pystytty 2018 toteuttamaan. Lukuja vertaillessa unohtuu lukujen taustat – se miten rajuja jälkiä tuhoavat rahoituspäätökset toimintaan jättävät. Kaupunki on leikkaamassa kasvavasta ja kehittyvästä ainutlaatuisesta toiminnasta. Vuonna 2019 katsojamäärät ovat jo kaksinkertaistuneet vuodesta 2018. Vuoden 2020 toimintasuunnitelman kärkenä on uusien laajojen yleisöjen, erityisesti lasten ja nuorten, tavoittaminen esitystaiteelle – sekä uudet taiteeseen osallistumisen tavat. Leikkaukset estävät meitä kasvattamasta yleisömääräämme, kun emme voi tehdä suunniteltuja panostuksia markkinointiin.

Vielä syvemmin puhe yleisömääristä paljastaa, että päätösten valmistelussa ei ole ymmärretty erilaisuutta eri taiteenalojen ja toimijoiden välillä. Vaikka osa esitystaiteesta onkin muodoltaan katsomosta katsottavia näyttämöesityksiä, suuri osa keskittyy toimijuuksien, katsojuuden ja osallisuuden kysymyksiin – ja on muodoiltaan, osallistujamääriltään ja yleisösuhteiltaan jotain muuta. Tällaiset esitykset ovat yhteismitattomia teatteritiloissa tapahtuvien näyttämöesitysten kanssa eikä niitä voi vertailla katsojaluvuissa. Esitystaiteen seura on taiteen, taiteilijoiden ja yleisön yhteinen elinympäristö – ainoa laatuaan. Esitystaiteen seuralla ei ole kiinteää näyttämöä, vaan esitykset tapahtuvat erilaisissa ympäristöissä autosta kaupunkitilaan ja taidegalleriasta kotaan – usein ilman kiinteitä katsomoita. Mm. vuoden 2020 Etsitkö töitä? -hanke antaa osallistujille mahdollisuuden hakea ja saada itse suunnittelemiaan tai yhdessä suunniteltuja töitä. Media- ja kaupunkitilaan laajenevaan esityshybridiin ei myydä lippuja, mutta odotettavissa on kymmenien tuhansien ihmisten yleisö sekä poikkeuksellista näkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

HS:n haastattelussa esiin tulleissa kriteereissä kaupunki tuntuu esittävän toimijoille taiteen muotosisältöjä koskevia toiveita ja tavoitteita. Kaupungin esiin tuomat ikään kuin neutraalit ja yhteismitalliset katsojamäärä- ja tuki-per-myyty-lippu-kriteerit ohjaavat tekemään näyttämöteoksia suurille katsomoille myynti edellä. Meidän toimintamme tavoitteet ovat kuitenkin toisaalla: näkyvyyden, osallisuuden ja saavutettavuuden lisäksi haluamme tehdä tilaa esitys- ja tuotantomuotojen moninaisuudelle ja monikollisuudelle. Taiteen kokijan tarkastelu kuluttajana tai asiakkaana – tai taiteen typistäminen tuotteeksi tai palveluksi ei riitä meille – haluamme tehdä taidetta, joka muuttaa maailmaa, laajentaa katsoja-toimijuuksia ja ehdottaa taiteelle arvoa kvantitatiivisten mittareiden ulkopuolelta.

Toimintamme tarkoitus on elinympäristön rakentamisen kautta taiteen, taiteilijoiden ja yleisön toimintaedellytysten parantaminen sekä taiteen uudet muodot; ei ”mahdollisimman monen lipun myyminen mahdollisimman pienin kuluin per lippu” – mitä kaupunki tuntuu ehdottavan (Jos se olisi jälkimmäinen, keskittyisimme myyntiin ja isoihin katsomoihin). Esitystaiteen seuran vuoden 2019 tuotannoissa ei esimerkiksi ole ollut kiinteitä katsomoita, mikä asettaa omat rajoitteensa katsojamäärille.

H_2_HD@YoshiOmori
Esitystaiteen seuran esityksestä H.(2019). Kuvassa Hanna Ahti, Tatu Nenonen (kumartuneena), Lauri Mattila ja Noora Dadu. Kuva: Yoshi Omori
Filosofi Luce Irigaraylle rakastaminen on toisen erilaisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Jos kaupungin avustuspäätöksiä tehdään ensisijaisesti katsojalukuperustaisesti, millaista taidekenttää ja taidetarjontaa se tuottaa?
Esitystaiteen seurassa kiinnitämme huomiota siihen, millaisia katsojuuksia ja toimijuuksia tuotamme, kannamme vastuuta esittävien taiteiden ilmaisukielen uudistumisesta, maksamme vuokraa välillisesti kaupungille, työllistämme osa-aikaisen tuottajan, myymme lippuja, tuotamme 2-3 ensi-iltaa vuodessa, kehitämme vuorovaikutusta taiteilijoiden, taidetoimijoiden ja yleisön välillä, mahdollistamme taiteilijoiden työtä sekä tarjoamme alustan taiteilijoille ja katsojuuksille kehittyä – kaiken tämän kaupunki on saanut 12 000 eurolla vuodessa – mutta emme voi tehdä tilaa esitys- ja tuotantomuotojen moninaisuudelle ja uusille muodoille, jos toimintaamme tarkastellaan näyttämöesityksiä tuottavan toimijan kriteerein – toimintamme on sellaisiin toimijoihin verrattuna yhteismitatonta. HS:n haastattelussa Tuomas Finnen puheissa taiteen tuen oikeutus vertautuu yritystukiin: se kenellä on eniten myyntiä, on tukensa ansainnut. Toimijan onnistuminen ja toiminnan arvo mitataan numeroissa. Me emme ole täällä kuitenkaan ensisijaisesti myymässä tai tekemässä voittoa, ennen kuin kauneutta, kehittämässä kestäviä elämän käytäntöjä ja muuttamassa todellisuutta, jossa elämme.

 

Esitystaiteen seuran vuoden 2020 toimintasuunnitelmassa korostuu esitystaiteelle uusien laajojen yleisöjen tavoittaminen, uudet taiteeseen osallistumisen tavat ja kohderyhminä etenkin lapset ja nuoret. Vuonna 2019 seura on ollut eturintamassa luomassa taiteen, yleisön ja taiteilijoiden avointa ja yhteistä elinympäristöä, kehittämässä eri järjestöjen välistä yhteistoimintaa, luomassa tukirakennetta taiteilijoille prekaareissa tilanteissa – ja näin ollut kantamassa vastuuta esitävän taiteen kentän hyvinvoinnista ja elinvoimaisuudesta. Olemme kiinnittäneet huomiota etenkin toiminnan saavutettavuuteen (esteettömyys, kielikysymykset) ja avoimuuteen – ja siihen että että kaupungiltamme saamamme resurssit olisivat mahdollisimma laajalle taiteilijakunnalle tarjolla – ja kanavoituisivat hienona, korkealuokkaisena ja näkyvänä taiteena yleisölle. Vuoden 2019 uusia toimintamuotoja (mm. tilaresidenssi, päästökompensaatiot, helsinkiläisten taidetoimijoiden YYA-tapaaminen) ollaan edelleen kehittämässä ja toiminta on laajenemassa entisestään. Esityksistä, yleisöltä, kriitikoilta ja taiteilijoilta saamamme palautteen mukaan olemme myös onnistuneet tässä ja toimintamme on koettu äärimmäisen tärkeäksi. Haluamme kasvattaa toimintaamme, ja mielellään kehitämme myös myyntiä ja markkinointia, mutta se vaatii kaupungilta hakemiamme panostuksia.

Kunnioittaen, näillä perusteilla toivomme, että otatte ehdotukset toiminta-avustuksiksi uudelleen tarkasteluun ja korjaatte summia toiseen suuntaan – tai palautatte esityksen takaisin valmisteluun. Uuteen valmisteluun toivomme rohkeutta ajatella laatikon ulkopuolelta ja todeta, että kenttä tarvitsee kokonaisuutena monivuotisen kasvavan rahoituksen suunnitelman.

 

Parhain terveisin,
Lauri Antti Mattila, ohjaaja, teatteritaiteen maisteri, Esitystaiteen
seuran pj.
Atro Kahiluoto, ohjaaja, teatteritaiteen maisteri, taiteilija
professori, Esitystaiteen seuran jäsen

Esitystaiteen seuran tapahtumakalenteri/ Syksy 2019

leaf-4470075_1280

12.9.2019 Uusien ilta klo 17.30

Ilta on avoin ja tarkoitettu kaikille seuran toiminnasta kiinnostuneille taiteilijoille ja valmistumista lähestyville opiskelijoille.

Esitystaiteen seura esittäytyy ja kertoo toiminnastaan, vapaamuotoista hengailua sekä fantasiointia kysymyksistä: Millaisia toimintaympäristöjä taiteilijana kaipaisin? Millaisia muotoja seuran toiminta voisi ottaa? Miten seura voisi toimia tukena taiteilijoille? Syysbonarina tarjoamme myös jelppiä ja vinkkejä apurahahakuihin.

10.10.2019 Opintopiiri: Esitystaide ja päästökompensaatiot klo 18.00

Tervetuloa Esitystaiteen seuran opintopiiriin, jonka teemana ovat taiteen päästökompensaatiot ja kestävät käytännöt. Illan aikana keskustellaan ja opiskellaan yhdessä aihepiiriä, mukaan voi tuoda omat tietonsa tai luulonsa, mutta pelkkä uteliaisuuskin riittää. Käsitellään mm. erilaisia päästökompensaatiohankkeita ja -tarjontaa, (esitys)taiteen päästöjä ja taidetoimijoiden kompensaatioesimerkkejä sekä kompensoinnin etiikkaa: onko kyse vain nykyaikaisesta anekaupasta ja omantunnon vaientamisesta? Onko taidetoiminta itsessään jonkinlaista ”henkistä, symbolista kompensaatiota” ja riittää sinällään? Mistä rahoitus päästökompensaatioon, kun taidetoimintakin väistämättä aiheuttaa joitakin päästöjä. Maailmassa, jossa vähän jokainen julistaa olevansa ”ilmastosankari”, miksi taiteilija tai taidelaitos ottaisi päästösyntejä kannettavakseen?

25.10.2019 Artist talk w/ Delta Venus ja S-projekti klo 18.00

Tervetuloa perjantaina 25.10. klo 18-20:00 tapaamaan Esitystaiteen seuran SYYSRESIDENSSIN taiteilijoita ja keskustelemaan heidän meneillään olevista projekteista ja tavoistaan tehdä taidetta.

Ohjelmassa:
klo 18: Keskustelu: Heli Keskikallion ja Linda Martikaisen kanssa heidän S-projektistaan ja praktiikoistaan
klo 18:45-19:00 tauko
klo 19 Keskustelu: Sara Mellerin kanssa Delta Venus -ryhmän tekeillä olevasta teoksesta The Betty Show
klo 20 Vapaata hengailua

15.11.2019 klo 12.30-13-30 Päivädisko/ Syysresidenssin Delta Venus -työryhmä avaa praktiikkaansa

Delta Venus -työryhmä avaa harjoitusprosessiaan päivädiskossa Esitystaiteen keskuksessa (sali 1) kello 12.30-13.30 – tervetuloa diskoilemaan!

Delta Venus työskentelee parhaillaan Esitystaiteen seuran SYYSRESIDENSSISSÄ.

THE BETTY SHOW/ Delta Venus- työryhmän projekti
The Betty Show yrittää tehdä esityksen ilman solistia, ilman A-roolin näyttelijää, ilman illan tähteä. Show on rajatilassa. Esitys voi olla tv-show, varietee-show, haastattelu ja tunnustus, intiimi ja seuraavassa hetkessä iso spektaakkeli. Ehkä hän ei halua olla koko ajan läsnä, ehkä hän ei pysty antamaan aina kaikkeaan yleisölleen. B-rooli. Betty ei pysty enää hillitsemään hermojaan vaan raivoaa röyhelömekossa. Esityksessä raivotaan röyhelömekossa. Sitten siinä on erilaisia kännipersoonia. Esityksessä on ehkä shownumeroita ja rajatilakokemuksia. The Betty Show on viiden naisen party monster joka haluaa kaiken, haluaa kokea kaiken, kokeilla kaikkea, ja olla kaikkien kanssa. Päivä on ollut pitkä ja Betty on janoinen!

29.11.2019 Work in progress/ Syysresidenssin taiteilijat Heli Keskikallio ja Linda Martikainen esittelevät työtään klo 18.00

S-projektin yhdeksäs esitysiltama järjestetään osana Esitystaiteen seuran Syysresidenssiä!

S-projekti on koreografien Heli Keskikallion ja Linda Martikaisen vuonna 2016 aloittama pitkäjänteinen kahden soolon rinnakkainen yhteistyöprojekti, joka haastaa soolotyöskentelyn konventioita sekä luo alustoja taiteilijoiden yhteentulemisille. Projekti järjestää mm. esitystapahtumia sekä keskusteluja taiteellisen työn ja sen mahdollistumisen ympäriltä. Esitystaiteen seuran Syysresidenssissä Martikainen ja Keskikallio tutkivat soolopraktiikan, sooloesityksen ja niiden yleisösuhteiden välistä vuorovaikutusta sekä työstävät sooloesityksiään.

Lisätietoja täältä: www.facebook.com/Sprojekti

MITÄ
Tapahtumaan sisältyy kaksi sooloesitystä ja keskustelua. Sooloesitysten jälkeen koreografit Heli Keskikallio ja Linda Martikainen kertovat soolotöistään sekä S-projektista. Yleisö voi osallistua vapaasti keskusteluun.

MILLOIN
Esitysiltama alkaa perjantaina 29.11 klo 18.00 ja kestää noin klo 20.30 asti. Tapahtumasta voi poistua aiemmin, mutta myöhässä ei valitettavasti pääse sisään.

ILMOITTAUTUMINEN
Yleisöpaikkoja on rajallisesti. Jotta varmistat paikkasi, ennakkoilmoittaudu lähettämällä sähköpostia osoitteeseen sprojekti . production [ at ] gmail . com.

MISSÄ
Esitysiltama järjestetään Esitystaiteen keskuksen Studio 4:ssä Puhdistamolla 2. kerroksessa.
Käyntiosoite: Eskus – Esitystaiteen Keskus, Kaasutehtaankatu 1, Helsinki.

ESTEETTÖMYYS
Eskuksen toiseen kerrokseen menee hissi viereisestä gallerian aulasta. Otathan meihin ennakkoon yhteyttä, jotta varmistamme sujuvat järjestelyt: Tarvittaessa täysin esteetön kulku. Tilassa on inva-WC.

Tapahtuman kielenä on englanti ja suomi. Käännämme tarvittaessa yhdessä kieleltä toiselle.

Vapaa pääsy
Tervetuloa!

 

 

 

 

 

 

H. Voima-lehdessä ja Hanna Helavuoren työpäiväkirjassa

27
H. -esitys, kuva: Yoshi Omori 2019

”H. asettuu Tuija Kokkosen Valuma-alueen ja E.L. Karhun Hamlet-jatkumoon.

H. esityksellistää vaihtoehtoisen kuuntelevan, toiseen kiinnittyvän materiaalisuuden. Elämä on vaikeaa, lempeää, yhteisolijuutta, useimmiten kömpelöä yritystä elää. H. on varmasti ollut jo prosessina sitä, mitä materiaalistaa. Muutoin tuskin olisi mahdollista luoda tällaista olotilaa.

Universumin tilasta tulee meille aistimuksellinen maasto, johon asettautua oleilemaan, istuskelemaan tai makoilemaan. Meidät viritetään tähän pakottamattomaan kanssaoleiluun ja ystävän kuoleman jättämään surun ja kaipuun maisemaan – niin hienovaraisin sanoin piirrettyyn. Tai meidät saatetaan kuuntelemaan nyky-Hamletin terapiapuhetta. Mutta puhe on loppujen lopuksi vain ohut säie. Tärkeämpää on se, mitä ruumiit tekevät ja miten ne ovat toistensa kanssa yhteydessä, vaivalla, hellyydellä, huumorilla.”

Lue koko teksti täältä!

– Hanna Helavuori, Merkintöjä Hanna Helavuoren työpäiväkirjasta, TINFO / 18.6.2019

 

”Älyllisesti anarkistisen esityksen onnistuneisuus piilee siinä, että kritisoidessaan Hamletia totisesta torvensoitosta, se ei ole itse lainkaan totinen.”

Lue koko teksti täältä!

– Tuomas Rantanen, Voima / 1.7.2019

 

H. Paljon melua teatterista -blogissa

26
H. -esitys, kuva: Yoshi Omori 2019

”Kaikkea en ymmärrä, oikeastaan en puoliakaan. Ehkei minun tarvinnutkaan. Sain olla pihalla ihan vapaasti, ja antautua virran vietäväksi. Ehkä aivoni ja kehoni tarvitsi tätä, oudon meditatiivista kokemusta mitä ei tarvitse koittaa analysoida tai tulkita. Kiitos siitä työryhmälle!”

Lue koko teksti täältä!

– Katri, Paljon melua teatterista -blogi / 20.6.2019

 

Esitystaiteen seura siirtyy kesälaitumille

Esitystaiteen seura siirtyy kesätauolle. Vuoden 2019 kevät- ja kesäkauden päätti seuran klassikkoesitys Tuukan Runoteltta, joka nähtiin perinteisesti Kajaanin Runoviikolla 4.-5.7.2019.

Seuran toimisto on suljettu 5.7-31.7. Kesätauon jälkeen seuran pitkäaikainen tuottaja Eeva Kemppi siirtyy uusien haasteiden pariin ja 1.8.2019 seuran tuottajana aloittaa tanssitaiteilija ja FM Veera Lamberg. Elokuussa kuulette uudesta tuottajasta ja seuran uusista tuulista lisää.

Villiä kirmausta ja lepoa kesäänne toverit!

 

Esitystaiteen seura toivottaa ystävilleen hyvää Juhannusta!

Seuran kevät ja kesäkuu on ollut sähäkkään ja kiireistä. Kolme uutta teosta näki päivänvalonsa: onnea Aino Ojanen ja Iina Taijonlahti upeasta Double Bilistä sekä koko H:n työryhmä herkyydelle virittävästä esitystapahtumasta. Uusi tuottaja on perehtynyt tulevaan työhönsä ja vanha siirtänyt kertynyttä tietoa ja siivonnut kaappejansa. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia tuulia ja reittejä.

Tuottaja palaa vielä töiden äärelle juhannuksen jälkeen. Älä siis huoli, jos et ole kuullut meistä ja jotakin on vielä saatava valmiiksi ennen kesälaitumia. Nyt Pieni hetki keskikesän huumaa. Iloista Mittumaaria tahi Jussia, jokainen viettäköön sitä asiaankuuluvalla ilolla ja riemulla!

Kuva: Tuukka Vasama

Tuukan Runoteltta vieraili viime viikonloppuna Mustilan Arboretumissa.
Retkeilyteltta pystytettiin kukkivien rhododendronien juurelle 15.6. -16.6.
Seuraavan kerran Runotelttaa pääsee Kajaanin Runoviikolla 4.-5.7.
Tervetuloa!